KATSAUS YHDISTYKSEN HISTORIAAN

Vuonna 1948 professori Arvo Ylppö yhdessä maaherra Uuno Hannulan ja pääjohtaja Oskari Reinikaisen kanssa perustivat yhdistyksen nimeltä Lapin Lasten Ystävät. Myöhemmin (v.1960) nimi lyhennettiin muotoon Lapin Ystävät ry.

Yhdistyksen tehtäväksi määriteltiin Lapin lasten sairaanhoidon tukeminen sekä kesäleiritoiminnan järjestäminen terveellisessa tunturi-ilmastossa. Leiri- ja retkeilyalueeksi valittiin jo vuonna 1950 Kaunispään-Saariselän tunturialue. Ensimmäinen tukikohta rakennettiin Luttojoen varteen, Kaunispään eteläpuolelle. Kesäisin majalla järjestettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapin piirin kanssa lasten virkistysleirejä ja kevät- ja syksykaudet maja oli turistien - hiihtäjien ja vaeltajien vilkkaassa käytössä. Sydäntalven ajan maja pidettiin suljettuna.

Vuonna 1958 tulipalo tuhosi päärakennuksen täydellisesti. Heti samana vuonna tehtiin kuitenkin jo päätös uuden majan rakentamisesta, nyt aivan Rovaniemi - Ivalo -tien varteen, ns. Piispanmutkan maastoon. Uuteen majaan rakennettiin viihtyisät ravintola- ja oleskelutilat, saunaosasto, retkeilyvälineiden huoltotilat sekä majoitushuoneita 58 hengelle. Välittömään yhteyteen valmistuivat myös majanhoitajan ja talonmiehen asunnot. Tunturimaja valmistui keväällä 1960. Majoitustoimintaa varten vahvistettiin järjestyssääntö, jossa todettiin, että Laanilan Tunturimajan tarkoituksena on edistää ja kehittää hiihto- ja retkeilytoimintaa sekä tukea vähävaraisten Lapin lasten kesäleiritoimintaa.

Varsin pian kuitenkin kävi selväksi, että tunturimajan tuotoilla ei saatu peitettyä edes rakennuslainojen korkoja. Anniskeluoikeuksien hakeminen olisi saattanut tuoda kaivattua lisätuloa, mutta tämä oli vastoin nuorison ryhtileiritoiminnan periaatteita... Niinpä sitten maja myytiin. Vuonna 1961 omistajaksi tuli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapin piiri. Vuonna 1975 Laanihovi-niminen tunturimaja siirtyi matkailualan ammattilaisten käsiin, Suomen Matkailuliiton omistukseen. Ja jälleen omistaja vaihtui vuonna 1983, kun Virkamiesliitto osti paikan. Nykyisille omistajilleen Laanihovi siirtyi vuonna 1991.

Vuosien myötä Laanilan ja Saariselän alueen rakennustoiminta oli kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Nykyään alue on tuhansia vuodesijoja käsittävä matkailukeskus - joka jatkaa kasvuaan!

Laanihovi on kautta vuosien houkutellut alueelle enenevässä määrin Lapin luonnossa liikkumisesta innostuneita ihmisiä. Niinpä tunturimajan palvelut ovat vuosien saatossa muuttuneet ajan vaatimusten mukaiseksi täyden palvelun hotellitoiminnaksi, joka sekin on lisännyt paikan vetovoimaa. Eikä tässä tehtävässä lainkaan vähäisimpänä ole ollut yksittäisen, innokkaan matkailijan ehdotuksesta alkanut menestystarina; monotanssit! Päivän ulkoilun jälkeen on mukava vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia saman henkisten ihmisten kanssa. Ja mikä siihen tarjoaisi paremman tilaisuuden, kuin iloiset iltapäivätanssit. Ei parfyymiä eikä partavettä, ei korkokenkiä eikä solmioita - vaan jalassa kumisaappaat - tai niinkuin nimikin viittaa: hiihtomonot - selkä hiestä märkänä, pipo päässä ja posket liikunnan riemusta punaisina - iloisen musiikin tahtiin tanssien!

Jotain samankaltaista oli varmasti mielessä niillä muutamalla aktiivisella Laanilan kävijällä, jotka ajatuksenaan koota näitä samanhenkisiä ihmisiä muutaman kerran vuodessa kokoon, päättivät perustaa yhdistyksen. Perustamiskokous pidettiin pikkujoulujen merkeissä Lempäälän Kanavalla 11.12.1993 - oli syntynyt Laanilan Ystävät ry.

Toiminnan tarkoitukseksi kirjattiin Lapin ja Laanilan perinteiden vaalimisen, retkien, juhla-, huvi- ja esitelmätilaisuuksien järjestämisen jäsenilleen. Tällä toiminnalla haluttiin samalla tukea Lapin ja Laanilan alueen tunnetuksi tekemistä ja alueen palveluiden säilymistä.

Tänä päivänä toiminta määräytyy luonnollisesti kulloinkin valittuna olevan hallituksen näköiseksi. Puheenjohtaja joukkoineen kuulostelee jäsentensä toiveita ja odotuksia - näin ovat vuosien varrella syntyneet ideat retkiin, kisailuihin, illanviettoihin, pikkujouluihin... aktiiviset jäsenet ovat tervetulleita mukaan toimintaan, mutta yhtä hyvin sovit joukkoon ja osallistumaan ohjelmaan halutessasi hiljaisena rivijäsenenä.

Vaikka jäsenmaksu on pyritty pitämään varsin kohtuullisena, on kassan pohjalle kuitenkin aina jäänyt myös hieman hyvään tarkoitukseen lahjoitettavaksi. Avustukset ovatkin kuuluneet yhdistyksen toimintaan lähes sen koko olemassaolon ajan.